Ilmastonmuutos, lentäminen ja hajun merkitys

Menneen vuoden muotisana oli ilmastonmuutos. Tietoisuus maailmanlaajuisesti näkyvistä seurauksista levisi viimeistään vuonna 2007 maailman joka kolkkaan. Al Gore voitti varoituskampanjallaan ilmastonmuutoksen seurauksista jopa Nobelin rauhanpalkinnon. Monen muodin kohtaloksi koituu kuitenkin lyhyt ikä. Käyköhän näin myös ilmastonmuutoksen suhteen?

Useat globaalit yritykset ovat tehokkaassa markkinointihengessä kertoneet ottaneensa asian agendalleen. Osasyynä on kai, että ilmastonmuutos voi tulla niille kalliiksi. Käyttöön otettuja vaikuttamistapoja ja strategioita ei kuitenkaan edelleen (tai ei enää) esitetä julkisuudelle. Olen saanut sen käsityksen, että koko ilmastonmuutos ja sen aiheuttama alkujärkytys on menettämässä vaikutusvaltaansa yritysten sekä yksityishenkilöiden toimintatapoihin.

Yhtä aikoinaan paljon puhuttua vaikutusmahdollisuutta ei selkeästi ole otettu käyttöön laajemmin: videokonferenssit.

Niitä pidettiin joitain vuosia sitten loistavana vaihtoehtona sille, että monien eri maissa asuvien henkilöiden piti lentää yhteen paikkaan tapaamaan toisiaan.

Lentäminen on lukuisissa tutkimuksissa ja tiedotteissa tuotu esille merkittävänä tekijänä. Lentoliikenne tuottaa osan ongelmista, ei ainoastaan päästämällä yläilmakehään hiilidioksidia ja vesihöyryä, vaan myös muun muassa häkää ja typen ja rikin oksideja. Vaikutuksen suuruusluokasta on esitetty eri mielipiteitä, mutta varmaa on, että lentämisen osuus kokonaispäästöistä tulee tästä vielä kasvamaan, kun muita päästölähteitä karsitaan.

YK:n ilmastosopimuksen sihteeristön johtajan Richard Kinleyn mukaan maailmanlaajuinen liikenteen kasvu vähentää suoraan muilla sektoreilla saavutetut päästöjen vähentämisen tavoitteet. Videokonferenssien avulla siis kaikki osapuolet pystyvät keskustelemaan ja samalla näkemällä toisensa.

2000-luvun vaihteessa mainostettiin internetin ja AV-tekniikan kehityksen tuomista mahdollisuuksista; kuitenkin etätyö samoin kuin kokousten pitäminen videoyhteyden avulla näyttää kadonneen tyystin maan kamaralta.

Kuvittelin, että Suomessa pyrittäisiin vaikuttamaan globaaliin ilmastonmuutokseen edelläkävijän tavoin, mutta turhaan.

Liikeasioissa lennetään maailman ympäri harva se päivä. Sukulaiseni ja ystäväpiirini yritystyöntekijät lentävät työasioissa tiuhaan tahtiin – osittain jopa viikoittain pari kertaa – maasta toiseen kokouksia pitämään.

Kukaan näistä frequent flyereista ei ole tästä enää innostunut lyhyen ensiviehätyksen jälkeen. Kun duty free -ostoksia voi tehdä tusinan kertaa kuussa, lentomatkustajat valittavat innostuksen sijaan ainaisesta uupumuksesta, veren pakkautumisesta jalkoihin, ajan vähäisyydestä, tylsästä lentokoneruoasta ja nukkumisongelmista. Suoraan tästä kokouspraktiikasta hyötyvät vain tukisukkia valmistavat yritykset.

Miksi nämä paljon puhutut optiot, videokonferenssit, eivät ole vaihtoehto? Tätä pohdiskellessa tuli ilmi, että ainoa asia, jossa videokokous todella eroaa perinteisestä kokoontumisesta, on haju: se ei välity videoyhteyden kautta. Ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen, että se on olennainen asia, kun sopimuksia veistellään. Tutkimukset ovat kuitenkin korostaneet haistamisen erityisen tärkeänä informaatiolähteenä ihmiselle. Ehkä yritysmaailmassa on siis olennaista pystyä haistamaan toisen yhtiön neuvottelijat, jotta päätösten tekeminen onnistuisi helpommin.